Vaaliteemani

Vaalit vaikuttavat muodostuneen varsinaiseksi lupailukilpailuksi, vaikka karussa todellisuudessamme tulevilla alueilla on enemmän tehtäviä kuin budjettia eikä uusille irtiotoille tule olemaan varaa ilman merkittäviä säästöjä. Tärkeintä tulee olemaan alueen tarjoaminen uusien mahdollisuuksien hyödyntäminen sote-palveluiden parantamiseksi sekä alueen toiminnan jouhevan aloituksen varmistaminen. Tässä kisassa ei ole varaa jäädä telineisiin. Kulukurin kannattamisesta huolimatta on poikkeuksia, joihin mielestäni voi käyttää lisää rahaa. Akuuttina esimerkkinä mielenterveyspalveluiden koronasta johtuva ruuhkautuminen tulee estää välittömästi. 

Sote-ongelmat ovat suuria ja niiden ratkaisemiseen tarvitaan varmasti ideoita ja toimintamalleja eri puolilta poliittista kenttää. Toimintaa vetämään tarvitaan kuitenkin reipasta otetta. Koska nykyiset hallituspuolueet ovat korona-päätöksenteossa osoitteen pystyvänsä lähinnä asioihin jälkikäteen reagoitiin, kannattaakin ääni ja siten vastuu alueorganisaatioiden rakentamisesta antaa asioihin tarmokkaammin ja ennakoivasti ryhtyville sekä tosiasiat tunnustaville puolueille kuten Perussuomalaisille.

Vaaliteemojeni lisäksi tässä ovat linjani suuriin hyvinvointialuetta koskeviin asiakysymyksiin:

• Vastustan alueen verotusoikeutta. Uusi verotustaho nostaa verojen keräämisen kustannuksia ja tekee verojärjestelmästä monimutkaisemman ja hankalamman kehittää.
• Kannatan palveluiden hankkimista myös yksityiseltä sektorilta. Yksityisillä toimijoilla tulee olla mahdollisuus kirittää julkista tuotantoa ja tarjota uusia ideoita soten tekemiseen.
• Pidän palveluita tärkeämpinä kuin kuntarajoja. Palveluiden lähituotannossa tulee keskittyä niihin, joissa siitä on eniten lisähyötyä. Keskittämisellä  puolestaan voidaan nostaa laatua ja painaa kustannuksia niissä palveluissa, joissa lähellä tuottamisen hyödyt ovat pienempiä.

Tieto tuottamaan

Massiiviset it- ja tietojärjestelmäprojektit odottavat hyvinvointialueita. Ne voivat joko muodostaa pohjattoman reiän veronmaksajien rahoille samalla hankaloittaen käytännön sotetyötä tai johtaa palvelujen parempaan saatavuuteen, virheiden vähenemiseen, prosessien nopeutumiseen ja vähentää henkilöstön muuhun kuin varsinaiseen sotetyöhön käyttämää aikaa.

Järjestelmähankinnat on perusteltua nostaa ykkösteemaksi. Ne ovat konkreettinen asia, jonka lopputulokseen voimme vaikuttaa ja jota aluevaltuusto voi ohjata. Hankinnoilla on suuri potentiaali vaikuttaa hyvinvointiimme, myönteisesti tai kielteisesti. 

Maailma on täynnä esimerkkejä hyvin menneistä suuristakin järjestelmäprojekteista. Valitettavasti Suomessa uutiset ovat olleet lähinnä miljardiluokan huteja, erityisesti sotepuolella. Hyvää ei saa, jos sitä ei osaa vaatia sekä teollisuuden tuotoksia tarkastaa ja arvioida. Jotta emme taas tuhlaa miljardikaupalla rahaa huonosti toimiviin järjestelmiin, on valtuustonkin tasolle hyvä valita asiasta ymmärtäviä edustajia.

Hallinto ruotuun

Uusi organisaatiotaso on julkisessa keskustelussa leimattu lähinnä kuluautomaatiksi ja suojatyöpaikkakoneeksi pelistä tipahtaneille poliitikoille. Tämä on tottakai todellinen riski, kuitenkin alueiden organisaatio tarjoaa varmasti myös mahdollisuuksia.

Aluevaltuustojen tulee alusta alkaen tiiviisti seurata ja ohjata alueen hallinto-organisaation toimintaa, jotta riski uuden hallintotason myötä lisääntyvästä byrokratiasta ei toteudu. Samoin valtuuston tärkeänä tehtävänä tulee olla erotuomari, kun hallintotasojen välisiä konflikteja tässä uudessa tilanteessa väistämättä syntyy. Meidän täytyy varmistaa, että alueen hallinto-organisaatio alusta lähtien rakentuu palvelemaan paitsi sotepalveluiden käyttäjiä myös henkilökuntaa. Sotepaveluiden onnistuminen on lopulta kuitenkin henkilökunnan varassa, jolle muutos uuteen alueorganisaatioon ja siitä johtuva epävarmuus tuo jo itsessään lisää painetta ja hankaluuksia. 

Myös hyvinvointialueiden hallinto-organisaation tulee lunastaa paikkansa ja palkkansa parantamalla alueen palveluja ja niiden tuottamisen tehokkuutta. Valtuustossa tarvitaan ketterien organisaatiomallien ja toimintatapojen käytännön osaamista.

Uutta yhteistyötä

Aluerakenne ei tuo meille parempia palveluita, jos niitä tuotetaan kuten ennenkin. Toisaalta hyvinvointialueen ei  tule muuttaa palveluita sanelemalla päätöksiä kunnille ja niiden asukkaille. Hyvinvointialueen tuomien avaamien mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää palveluiden tekemistä eri tavoin ja varmasti myös eri paikoissa kuin nyt. Tämä muutos palvelujen tuottamiseen tulee suunnitella yhteistyössä kuntien ja muiden toimijoiden kanssa niin, että lähtökohtana on entistä useammalle entistä paremmat palvelut. Joissain tapauksissa lähipalvelu on tärkeämpi kuin toisissa. Yhteistyön kautta voidaan paremmin ymmärtää näitä tarpeita, sekä vähentää aluerakenteeseen siirtymisestä aiheutuvaa haittaa sekä muutoksen vastustusta.

Aluevaltuusto uutena demokratian areenana tarjoaa mahdollisuuden uudistaa myös meidän poliittista kulttuuria yhteistyön suuntaan. Vaikka vanhat asetelmat ja ristiriidat pyrkivät varmasti pesiytymään myös sinne, tulee valtuustossa pyrkiä keskittymään sotealueen pystyttämisen haasteisiin. Hyvinvointialueen tehtävien rajoittuminen sote-asioihin toisaalta auttaa keskittymään olennaiseen. Meidän täytyy alusta lähtien tehdä töitä ratkaisukeskeisen ja kompromisseja tukevan johtamismallin syntymisen eteen. Sotepalveluiden tuottaminen ikääntyvän väestön ja hiipuvien verotulojen tilanteessa on hyvin viheliäinen ongelma. Jos taloustiede on minulle jotain opettanut, niin sen, että eri lähtökulmista tulevat teoriat ja ratkaisumallit sopivat erilaisiin tilanteisiin ja ongelmiin. Meidän täytyykin rohkeasti harkita ratkaisuja myös oman piirimme ulkopuolelta, politiikan kentän eri puolilta.

Tämä kehitys vaatii johtamismallin lisäksi luottamuksen määrätietoista rakentamista sekä poliittisten irtopisteiden keräilyn ja näpäyttelyn välttämistä. Valtuustoon tarvitaan laajan maailmankuvan ihmisiä, joille käyvät ideat niiden esittäjän puoluekirjaa katsomatta.