Kaupunkilaisille kokonaisuutena hyödyllinen ilmastopolitiikka edellyttää paitsi intoa muutokseen, myös elinkaarien, tuotantoketjujen ja kokonais- sekä piilovaikutusten analysointia.
Kompensoin kampanjani päästöt istuttamalla kuusentaimia. Koska paria puuta ei kannata lähteä kirjaimellisesti keskelle metsää istuttamaan, tempaisin ja istutin samalla puun jokaista Tampereen Perussuomalaisten sataa ehdokasta kohti. Kuitenkin vasta lukujen tarkentuessa vaalien jälkeen on mahdollista laskea, voisiko PS kampanjaa sanoa hiilineutraaliksi, jos se on edes tarpeen. Miksi tein näin, miksi se on viisasta ilmaston kannalta ja miten se liittyy Tampereen kaupungin ilmastotoimiin?
Hiilidioksidipäästöjä voidaan hallita kahdella päätavalla, joko suoraan vähentämällä toiminnasta syntyvää päästöä tai keräämällä syntynyt päästö talteen. Ensimmäiseen kuuluu myös tehokkuuden parantaminen, toiseen päästökompensoinnin lisäksi myös tehtaanpiippujen co2- pesurit ja hiilen kaappaus takaisin ilmakehästä. Keskustelua on käyty paljon näiden eri tapojen paremmuudesta. Minusta ilmastotoimissa on tärkeintä pitää tavoite selkeänä mielessä ja arvioida eri toimenpiteitä siltä pohjalta, miten ne edistävät tavoitteen eli kasvihuonepäästöjen hallinnan saavuttamista. Suomi on suuri, pitkien etäisyyksien maa pienellä väestöllä ja kaupungistumisasteella. Tästä johtuen monet liikkumiseen, asumiseen ja palveluiden tuottamiseen liittyvät asiat ovat meillä lähtökohtaisesti energiatehottomampia kuin muualla. Harvaan asutukseen liittynee myös sää, joka osaltaan kasvattaa energian kulutustamme ja hankaloittaa tiettyjen uusiutuvien energiantuotantomuotojen käyttöä. Toisaalta lääniä riittää, vaikkapa puiden istuttamiseen. Nämä reunaehdot vaikuttavat päästökompensoinnin edullisuuteen sitä suoriin päästövähennyksiin verrattaessa. Suhteellisen edun teorian pohjalta meillä kannattaisi panostaa nimenomaan kompensointiin.
VIDEO: Kampanjan päästökompensointi
Vaalikampanja on mainio esimerkki hyvin kompensointiin sopivasta asiasta. Siinä voi olla todella paljon hyvin erilaisia, mutta päästöiltään pieniä osia kuten vaikka radio- ja tv-lähetysaikaa, printtiä lehdissä ja flyereissä, kampanjavaatteita ja muuta bränditavaraa, analogisia ja digitaalisia katumainoksia sekä kampanjatiimin tarvikkeita. Jokaisen kohdalla päästöjen optimointi itsessään aiheuttaa työtä ja siten lisää päästöjä, mahdollisten vähennyksien jäädessä pieniksi. On myös kohtuutonta vaatia ehdokkailta, että he kampittavat omaa kampanjaansa ilmastosyiden takia, koska silloin paradoksaalisesti ilmastoasioiden ajaminen valtuustossa heikkenee. Suuri määrä vain vähän hyötyä tuottavaa päästövähennystyötä kannattaa korvata päästöjen kompensoinnilla.
Puun istuttaminen, kasvattaminen päästöjä kompensoiden ja lopulta hakkuu raaka-aineeksi toimii hyvänä esimerkkinä toiselle ilmastotoimien järkevyyden kannalta äärimmäisen tärkeälle asialle, elinkaarimallille. Käytöstä aiheutuvien päästöjen lisäksi on huomioitava valmistamisen, logistiikan ja käytöstä poiston ja kierrätyksen päästöt. Monissa vähäpäästöisissä teknologioissa tämä korostuu. On kertaluokkaero valmistaa aurinkopaneeli Norjassa vesivoimalla ja tuottaa sillä sähköä päiväntasaajalla kuin valmistaa se Kiinassa hiilivoimalla ja laittaa se mökin katolle napapiirillä. Valitettavasti jälkimmäinen on massiivisesti yleisempää. Sähköautoissa täytyy co2-vähentäjän vastaavasti olla tarkkana paitsi lataamiseen käytetyn sähkön tuotannon myös auton ja sen akun valmistusmenetelmien suhteen. Onneksi tuotantoa syntyy myös länsimaihin, joten näiden tietojen laatu parantunee vähitellen.
Ympäristöteknologioissa puhuttaa usein hinta ja se on monisyisempi asia myös ympäristövaikutusten kannalta. Korkeampi hinta indikoi usein sitä, että valmistukseen on käytetty enemmän resursseja tai työvoimaa, tai se on muuten tehottomampaa. Jos siis matalilla co2-luvuilla markkinoidun tuotteen hinta on korkeahko, kannattaa selvittää elinkaaripäästöt. Ehkä paras esimerkki tästä on pyrkimys polttomoottoreiden korvaaminen kalliimmilla ratkaisuilla. Siinä tuntuu unohtuvan elinkaarimalli sekä polttomoottorin valmistamisen ja operoinnin itsensä päästöt verrattuna polttoaineen päästöihin. Synteettisillä polttoaineilla co2-päästöt ovat kilpailukykyiset sähköön tai vetyyn nähden. Tässä astuvat kuvaan myös hyvinvointivaikutukset, jos jotkut palvelut perus liikkumisesta alkaen kallistuvat tai muuten hankaloituvat. Ääriesimerkkinä näistä vaikutuksista fossiilisilla polttoaineilla toimivia polttomoottoreita edellyttävä tehomaatalous on mahdollistanut nykyisen globaalin väestömäärän. Meidän on kuitenkin syytä muistaa, että polttomoottorit eivät ole ongelma koska ne olisivat jotenkin huonoja, vaan koska ne ovat osoittautuneet niin erinomaisen hyviksi, mahdollistaen jättimäisen määrän valtavan erilaisia sovelluksia.
Kompensaatio vai vähennykset, elinkaarikustannukset ja piilo-, hyvinvointi- ja vaihtoehtoiskustannukset. Valtuustossa on pyrittävä päästöjen hallintaan ja vähentämiseen, mutta meidän on aina kysyttävä nämä kysymykset pelkkien co2-määrien tuijottamisen sijaan. Muutenkin ajamani tarkkaan ja monipuoliseen mittaamiseen perustuva laatuajattelu soveltuu tähän erinomaisesti.